Ilmainen virustarkistus seuraa homo turusta

ilmainen virustarkistus seuraa homo turusta

Suomen maajoukkue puolestaan oli astumassa menestysputkeen. Nuo leikekirjat olivat portti maailmaan, jossa pelissä ratkaisee taito ja Suomi häviää aina, varsinkin Neuvostoliitolle.

Mikään lätkäjätkä en ole. En koe tarvetta korostaa kansanomaisuuttani esiintymällä reiluna ja rehtinä perusjunttina. Kaikki lätkään elimellisesti liittyvät miehiset perushyveet, kuten väkivaltaisuus ja kova työ, tuntuvat minusta aika ikäviltä. Koska kaikesta huolimatta olen valkoinen suomalainen mies, näyttää ilmiselvältä, että minun on perinpohjin selvitettävä suhteeni jääkiekkoon.

Toisaalta kunnon suomalainen mies ei selittele, ei varsinkaan miksi seuraa jääkiekkoa. Vain ne, jotka jostain syystä eivät seuraa, ovat tilivelvollisia.

Voisinpa Matti Klingen tavoin todeta itsestäänselvyytenä, etten ole koskaan ollut urheilukilpailuissa. Mutta minä en voi. En tosin nykyään juuri käy jääkiekko-otteluissa, mutta sehän ei ole mikään este aktiiviselle seuraamiselle.

Kun asetun vastaanottimen ääreen katsoakseni matsin, olen se pipopäinen poika, joka käristemakkaraa kylmyyttä hohkaavassa jäähallissa järsien valmistautuu Kokemaan Jotain Suurta. On ehkä syytä varoa liiallista estetisointia. Jääkiekkokokemukseni ei missään tapauksessa ole eheä ja harmoninen. Mutta pyrinkö esittämään sen ristiriidat ja häiriöt itseisarvoisen kiinnostavina? Haluanko esiintyä tyyppinä, jonka älykkökuoren alla asuu oikea suomalainen tosimies?

Vai onko asia päinvastoin? Ehkä haluan todistaa olevani aika nokkela tyyppi, vaikka seuraankin lätkää. Tuollaisen turhamaisuuden tunnistan itsessäni. Samaistun myyttisen menneisyyden hulttioparoneihin ja statuksestaan tarkkoihin tärkättyihin hovimiehiin. Ylipäätään kaikkeen sellaiseen, jonka voi katsoa olevan mahdollisiman kaukana lätkä-äijyydestä.

Tämä on suorastaan ohjelmallista. Ja tästä syystä juuri jääkiekkokokemukseni ristiriidat ja häiriöt ovat nimenomaan itsessään kiinnostavia. Ne ovat tämän jutun juoni.

Miksi edes kirjoittaa mistään ristiriidattomasta ja harmonisesta? Perinteinen kannattajuus on vaativaa, askeettista ja nautinnon harvinaisuutta korostavaa. Tällä kannalla on ainakin Tommi Melender esseessään Miesten peli  Jylhän synkeään sävyyn Melender hekumoi voitokkaiden hetkien harvinaisuudella tappioiden täyttämässä olemassaolon virrassa.

Nuo hetket ovat hänelle jääkiekon suola. Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueelle sen kirkkaimman mitalin voittaminen on harvinaista herkkua, ja meille kannattajille sitä myöten joka kerta kuin tulisoihtu pimeään. Silti minun, jonka ei ole tarvinnut Melenderin tavoin koskaan jännittää Suomen A-sarjassa pysymistä, on hankala samaistua ihan näin heroois-pessimistiseen lähestymistapaan. Minä kasvoin suoraan menestykseen, maailma aukesi minulle sinikoneen voittoisien vuosien aikana.

En oppinut puremaan hammasta ja etsimään ylevyyttä häviöistä. Melenderin mielestä jääkiekon spirituaalisuus, jos sellaisesta voi puhua, tulee esiin tappioiden hetkellä. Mestaruuksien voittaminen sen sijaan pikemminkin kaventaa ymmärrystämme maailmasta. Voittajat saavat poksautella samppanjapulloja ja elätellä harhoja kuolemattomuudestaan, mutta häviäjät voivat oivaltaa jotain olennaista elämästä.

Vaikka en itse oikeassa elämässä luotakaan niin sanottuun voittajiin, en kyllä jaksa uskoa että näkisimme tappioiden hetkillä yhtään sen selkeämmin kuin muulloinkaan. Koko ajatus haiskahtaa masentuneen logiikalta: Urheilun seuraaminen on Melenderin tapaiselle traagikolle varmasti mielenkiintoista.

Pakkomielle voittamiseen ja häviämisen vihaaminen määrittelevät Melenderin mukaan paitsi urheilijoita myös urheilufaneja. Mestaruudet ovat heille kaikki kaikessa. Tämä on varmasti totta. Fanin lisäksi voidaan kuitenkin erottaa muitakin tyyppejä, joille asian harrastaminen näyttäytyy eri tavoin. Sami Kolamo esittelee teoksessaan Mediaurheilu. Tunnetalouden dynamo jalkapallososiologi Richard Giulianotin nelikenttää, jossa jalkapalloentusiastit on jaettu neljään ideaalityyppiin: Kannattajilla on pitkä yhteinen historia seuran kanssa, ja he ilmentävät sitoutuneisuuttaan paitojen, lippujen, tatuointien ja muun sen kaltaisen rekvisiitan avulla.

He laulavat omia laulujaan ja käyvät kaikissa matseissa. Kotistadion on kannattajille pyhä, eivätkä he katso muutoksia hyvällä. Heillä on myös sanansa sanottavana pelaajakaupoista.

Seuraajat eivät ole kannattajien tapaan henkeen ja vereen sitoutuneita seuraan, mutta tuntevat kuitenkin sen historian hyvin ja ymmärtävät seurauskollisuuden ja -identiteetin päälle. Seuraajat eivät pahastu, jos joukkueelle rakennetaan uusi stadion; heidän suhteensa seuraan ei ole kiinnittynyt paikkaan. Seuraajat ovat joka tapauksessa lajikulttuurin asiantuntijoita, ja he pitävät ahkerasti yhteyttä muihin entusiasteihin.

MM-kisojen kaltaisissa megatapahtumissa seuraaja voi helposti vaihtaa suosikkia oman joukkueen pudottua jatkosta. Fanit rakentavat identiteettiään kuluttamisen kautta. Mediavälitteisyys on faniudelle keskeistä.

He myös ihailevat enemmän yksittäisiä tähtipelaajia. Fanit janoavat menestystä hinnalla millä hyvänsä. F lanööri on myöhäismodernin ajan katsojatyyppi, joka rakentaa identiteettiään television ja internetin välityksellä. Flanöörin asenne on leikillinen ja kevytmielinen, ja hänellä on tunnesiteitä useisiin joukkueisiin. Nämä tällaiset ovat tietenkin vain sosiologeille ominaisia ideaalityyppejä. Harva edustaa puhtaasti mitään tyyppiä, ainakaan jatkuvasti. Sama ihminen voi olla kannattaja, seuraaja, fani tai flanööri tilanteesta riippuen.

Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Paavo Arhinmäki esiintyy teoksessaan Punavihreä sukupolvi melko tiukkana kannattajatyypin edustajana. Arhinmäen mukaan seura on yhtä kuin sen kannattajat. Koska nykyaikana ei enää juuri ole koko uransa samassa joukkueessa pelaavia seuraikoneja, juuri kannattajat ovat seuran sydän.

Urheilun yhä kasvavan liiketoiminnallistumisen myötä ajat eivät näytä otollisilta seuran kannattamiselle sanan vaativimmassa mielessä.

On ehkä niin, että kannattajuus vaatii tiettyä naiiviutta. On pystyttävä olemaan ajattelematta kaikkialle huippu-urheiluun pesiytynyttä kapitalismia. Ja vaikka siitä oltaisiinkin kipeästi tietoisia, kannattajan on silti uhmattava aikaansa ja pidettävä yllä yhteiseen historiaan ja uskollisuuteen perustuvia arvoja. Arhinmäen edustamat vanhan liiton kannattajat näyttäytyvät seurauskollisuuden dinosauruksina.

Thompsonin mielestä voittajien kannattaminen on enemmän kuin sallittua — se on ihailtavaa. Fanien ei pitäisi sietää huonosti kasattuja joukkueita vuosikymmenestä toiseen vain koska heidän vanhempansa pitivät noista joukkueista.

Fanien täytyy saada shoppailla joukkueita niin kuin mitä tahansa muitakin tuotteita. Thompson ehdottaa paikka- ja seurauskollisuuden tilalle ajatusta notkeasta faniudesta fluid fandom , joka leimaamisen sijaan rohkaisisi kevytkenkäisiin fanisuhteisiin. Hänen mielestään kotikaupungin joukkueeseen ankkuroituminen sitoo fanin tarpeettomaan kurjuuteen. Miksi ohikiitävä onnenhetki olisi riittävä korvaus vuosikymmenten kärsimyksestä?

Usko jossain tulevaisuudessa siintävän voiton tuomaan pysyvään onneen on klassinen harhaluulo. Elämä on kärsimystä, kuten buddhalaiset ja Ilves-fanit tietävät. Jos kerran tutkimuksissakin on havaittu miespuolisten fanien itseluottamuksen, mielialan ja jopa testosteronitasojen laskevan tappion jälkeen, Thompson kysyy miksi alennamme itsemme sellaiseen kurjuuteen? Kolamo esittää, että faniudessa on siirrytty kohti markkinapragmaattista kuluttajuutta , jossa markkinoihin suhtaudutaan käytännöllisenä itsestäänselvyytenä.

Juuri tällaisen puolesta myös Derek Thompson argumentoi artikkelissaan. Fanille tärkeintä on hauskanpito ja oman joukkueen menestys. Huippu-urheilun konsumerististen rakenteiden vastustaminen ei kiinnosta heitä, vaan he ottavat sen annettuna.

Pikemminkin heitä raivostuttaa, jos heidän suosikkijoukkueensa valmentajat ja omistajat eivät onnistu rakentamaan kilpailukykyistä joukkuetta, eli toimimaan odotusten mukaisesti. Flanööri tai Thompsonin kaltainen sunnuntaifani katsoo, ettei heidän tarvitse sietää sellaista, vaan he voivat vaihtaa voittajan puolelle. Tärkeintä on urheilun kuluttamisesta itselle saatu nautinto.

Markkinapragmaattiseen faniuteen siirtymistä ovat Kolamon mukaan edistäneet paitsi monet yhteiskunnalliset kehityskulut, myös urheilun seuraamiseen liittyvät muutokset. Homous on syy tappaa. Hussein, Saijjad ja Methaq ovat kotoisin pääkaupunki Bagdadista, joka on muuta maata vapaamielisempi. Avoimesti ei sielläkään suhtauduta seksuaalivähemmistöihin. Näin, kun homoseksuaali tapettiin edessäni, Methaq sanoo kiihtyneesti.

Pitkät hiukset merkki homoudesta. Hän näyttää puhelimestaan kuvaa viime vuonna tapetusta malli-näyttelijä Karar Nushista. Nushi kidnapattiin ja kidutettiin kuoliaaksi. Syynä oli ilmeisesti vanhoilliseen Irakiin sopimaton ulkonäkö: Oli myös yllätys, että Suomi on valtio, joka suojelee seksuaalivähemmistöjä, Zibar sanoo.

Miehet saapuivat monen muun irakilaisen tapaan Eurooppaan Turkin kautta. Osa tuli Serbian ja Unkarin kautta. Sen ja Irakin epävakaan tilanteen miehet ovat ilmoittaneet maahanmuuttovirastolle syiksi, miksi he haluavat jäädä Suomeen. Hussein näyttää puhelimistaan tiedostoa, joka on otsikoitu nimellä "todistus homoseksuaalisuudesta". Miehet ovat pyytäneet Setan edustajilta ja suomalaisilta tutuiltaan lausuntoja, joiden avulla he toivovat pystyvänsä todistamaan seksuaalisen suuntautumisensa.

Vaikka miehet nauttivat vapaudestaan Suomessa, he ovat joutuneet kohtaamaan syrjintää muiden irakilaisten taholta esimerkiksi vastaanottokeskuksessa.

Hän ei halunnut tulkata kaikkea kertomaani. Homoseksuaaleille tarkoitettuihin yökerhoihin he eivät aina pääse, sillä vastaanottokeskuksen henkilökortti ei käy virallisesta henkilöllisyystodistuksesta kaikissa paikoissa.

Pride-kulkueeseen ovat kuitenkin tervetulleita kaikki. Pridea miehet kuvailevat "upeaksi tapahtumaksi". Ensi viikolla edessä on paluu arkeen. Silloin Methaq odottaa kuulevansa, onko hänelle myönnetty turvapaikka. Miten homoseksuaalisuutensa voi todistaa jos tulee kulttuurista, jossa ei edes ole sanoja ja käsitteitä sille kun seksiasioista ei puhuta juuri ollenkaan muutenkaan. Tuskin on toivoa turvapaikasta jos on vain jonkinlainen vaikeasti sanoitettava tuntemus erilaisuudesta. Ja toisaalta joku täysheteroksi itsensä tunteva, joka tuntee länsimaista kulttuuria paremmin voi hyvinkin sujuvasti rakentaa itselleen väliaikaisen homoidentiteetin varman turvapaikan toivossa.

Mikäli asenteita halutaan muuttaa ja tasa-arvoa edistää maissa,joissa se on lapsen kengissä,ei pidä piiloutua vaan tuoda asiaa julki,esimerkiksi Pride kulkueena. Suomessa siihen verrattuna tällaisia ei oikeastaan edes tarvita,vaan siellä,missä homous on vielä rikos ja tuomittavaa.

Sallimalla eriarvoisuuden ei mikään muutu,vai onko edes yritetty muuttaa. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua. Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Ohjeet javascriptin päälle kytkemiseen:

SEKSI SEURAA JYVÄSKYLÄ GAY SEKSITTREFFIT

Ilmainen virustarkistus seuraa homo turusta

ILMAISET DEITTISIVUT THAI SHEMALE HOMOSEKSUAALISEEN

Kannattajilla on pitkä yhteinen historia seuran kanssa, ja he ilmentävät sitoutuneisuuttaan paitojen, lippujen, tatuointien ja muun sen kaltaisen rekvisiitan avulla. He laulavat omia laulujaan ja käyvät kaikissa matseissa.

Kotistadion on kannattajille pyhä, eivätkä he katso muutoksia hyvällä. Heillä on myös sanansa sanottavana pelaajakaupoista. Seuraajat eivät ole kannattajien tapaan henkeen ja vereen sitoutuneita seuraan, mutta tuntevat kuitenkin sen historian hyvin ja ymmärtävät seurauskollisuuden ja -identiteetin päälle. Seuraajat eivät pahastu, jos joukkueelle rakennetaan uusi stadion; heidän suhteensa seuraan ei ole kiinnittynyt paikkaan.

Seuraajat ovat joka tapauksessa lajikulttuurin asiantuntijoita, ja he pitävät ahkerasti yhteyttä muihin entusiasteihin.

MM-kisojen kaltaisissa megatapahtumissa seuraaja voi helposti vaihtaa suosikkia oman joukkueen pudottua jatkosta.

Fanit rakentavat identiteettiään kuluttamisen kautta. Mediavälitteisyys on faniudelle keskeistä. He myös ihailevat enemmän yksittäisiä tähtipelaajia. Fanit janoavat menestystä hinnalla millä hyvänsä. F lanööri on myöhäismodernin ajan katsojatyyppi, joka rakentaa identiteettiään television ja internetin välityksellä. Flanöörin asenne on leikillinen ja kevytmielinen, ja hänellä on tunnesiteitä useisiin joukkueisiin. Nämä tällaiset ovat tietenkin vain sosiologeille ominaisia ideaalityyppejä. Harva edustaa puhtaasti mitään tyyppiä, ainakaan jatkuvasti.

Sama ihminen voi olla kannattaja, seuraaja, fani tai flanööri tilanteesta riippuen. Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Paavo Arhinmäki esiintyy teoksessaan Punavihreä sukupolvi melko tiukkana kannattajatyypin edustajana. Arhinmäen mukaan seura on yhtä kuin sen kannattajat. Koska nykyaikana ei enää juuri ole koko uransa samassa joukkueessa pelaavia seuraikoneja, juuri kannattajat ovat seuran sydän. Urheilun yhä kasvavan liiketoiminnallistumisen myötä ajat eivät näytä otollisilta seuran kannattamiselle sanan vaativimmassa mielessä.

On ehkä niin, että kannattajuus vaatii tiettyä naiiviutta. On pystyttävä olemaan ajattelematta kaikkialle huippu-urheiluun pesiytynyttä kapitalismia. Ja vaikka siitä oltaisiinkin kipeästi tietoisia, kannattajan on silti uhmattava aikaansa ja pidettävä yllä yhteiseen historiaan ja uskollisuuteen perustuvia arvoja. Arhinmäen edustamat vanhan liiton kannattajat näyttäytyvät seurauskollisuuden dinosauruksina. Thompsonin mielestä voittajien kannattaminen on enemmän kuin sallittua — se on ihailtavaa.

Fanien ei pitäisi sietää huonosti kasattuja joukkueita vuosikymmenestä toiseen vain koska heidän vanhempansa pitivät noista joukkueista. Fanien täytyy saada shoppailla joukkueita niin kuin mitä tahansa muitakin tuotteita. Thompson ehdottaa paikka- ja seurauskollisuuden tilalle ajatusta notkeasta faniudesta fluid fandom , joka leimaamisen sijaan rohkaisisi kevytkenkäisiin fanisuhteisiin.

Hänen mielestään kotikaupungin joukkueeseen ankkuroituminen sitoo fanin tarpeettomaan kurjuuteen. Miksi ohikiitävä onnenhetki olisi riittävä korvaus vuosikymmenten kärsimyksestä? Usko jossain tulevaisuudessa siintävän voiton tuomaan pysyvään onneen on klassinen harhaluulo. Elämä on kärsimystä, kuten buddhalaiset ja Ilves-fanit tietävät.

Jos kerran tutkimuksissakin on havaittu miespuolisten fanien itseluottamuksen, mielialan ja jopa testosteronitasojen laskevan tappion jälkeen, Thompson kysyy miksi alennamme itsemme sellaiseen kurjuuteen? Kolamo esittää, että faniudessa on siirrytty kohti markkinapragmaattista kuluttajuutta , jossa markkinoihin suhtaudutaan käytännöllisenä itsestäänselvyytenä.

Juuri tällaisen puolesta myös Derek Thompson argumentoi artikkelissaan. Fanille tärkeintä on hauskanpito ja oman joukkueen menestys. Huippu-urheilun konsumerististen rakenteiden vastustaminen ei kiinnosta heitä, vaan he ottavat sen annettuna. Pikemminkin heitä raivostuttaa, jos heidän suosikkijoukkueensa valmentajat ja omistajat eivät onnistu rakentamaan kilpailukykyistä joukkuetta, eli toimimaan odotusten mukaisesti.

Flanööri tai Thompsonin kaltainen sunnuntaifani katsoo, ettei heidän tarvitse sietää sellaista, vaan he voivat vaihtaa voittajan puolelle. Tärkeintä on urheilun kuluttamisesta itselle saatu nautinto. Markkinapragmaattiseen faniuteen siirtymistä ovat Kolamon mukaan edistäneet paitsi monet yhteiskunnalliset kehityskulut, myös urheilun seuraamiseen liittyvät muutokset.

Yhteiskunnan medioituminen edistää fanimaisten piirteiden valtavirtaistumista. Tunteiden näyttämisestä on lisäksi tullut paitsi sallittua, myös melkeinpä pakollista. Ja kuten Kolamo huomauttaa, sosiaalisessa mediassa kaikkia kohdellaan jonkun faneina: Faniuteen liitetty tunnepuhe on nyt kaikkialla. Faniyhteisöt ovat myös helpommin saavutettavissa. Niihin liittymisen ja niistä eroamisen helppous on antanut aiheen puhua narikkayhteisöllisyydestä.

Fanit voivat lisäksi itse tuottaa mediakulttuuria entistä helpommin. Oma suhteeni jääkiekkoon on päiväperhomainen. Vaikka suhtaudunkin tiettyihin joukkueisiin erityisellä lämmöllä, minulle ei tuota vaikeuksia jättää niiden seuraamista vähemmälle jos menestystä ei tahdo tulla. Silloin alan vilkuilla ympärilleni sillä silmällä. Minulla on haku päällä.

En kuitenkaan koskaan täysin hylkää entisiä suosikkijoukkueitani. Pidän niitä kohtaan yllä vähintään jonkinlaista lukkarinrakkautta. Tahdon säilyttää mahdollisuuden pikku kuherteluun sopivan tilaisuuden tullen.

En vain tahdo tuntea ylimääräistä mielipahaa niiden vuoksi. Sisimmässäni toivon yhä Ilveksen nousevan, mutta täysipainoiseen, vakavaan suhteeseen en katso voivani sitoutua. Siksi on hyvä olla vaihtoehtoja. Olen kyllä lähes aina altavastaajan puolella. Mutta tämäkin on osa penkkiurheilullista hepsankeikkuuttani.

On nimittäin niin, että siinä missä voittaminen tuntuu paremmalta kuin häviäminen, menettää jatkuvasti voittava joukkue vetovoimansa ajan mittaan, jolloin uusista säväreistä elävän ja lähinnä haastajiin retkahtavan flanöörin on alettava katsella seuraavaa suosikkia.

Kiihottavinta onkin kenties menestyksen mahdollisuus, lupaus yhteisestä tulevaisuudesta. Ihastuksiaan kierrättämällä flanööri saa hunajaa yllin kyllin. Yleensä seuraava suosikki on jo katsottuna edellisen fanisuhteen vielä kestäessä. Flanöörikään ei antaudu mille tahansa joukkueelle. Joukkueessa on pelillisten, esteettisten, historiallisten ja ties minkä kvaliteettien lisäksi oltava sitä jotakin.

Rakkauden täytyy olla pohjimmiltaan sokeaa, hullua ja mielivaltaista, muuten kyseessä olisi vain jonkinlainen emotionaalinen transaktio, liiketoimi. Vaihdannastahan toki on kysymys, mutta jutussa pitää olla muutakin. Estoitta rakastava ja vihaava flanööri ei näin taatusti ole sataprosenttisen markkinapragmaattinen fani, kuluttajasta puhumattakaan. Vaikka hän tavoittelee nautintoa ja osaa laskelmoida sen optimaaliseksi saavuttamiseksi, hän on myös avoin rakkauden järjettömyydelle.

Hän ei halua alistaa jääkiekkosuhdettaan puhtaan järjen hallintaan. Lopulta hänelle tärkeintä on selittämätön. Ristiriita on aivan liian ilmeinen. Pidän jääkiekkoa rumana ja kamalana, mutta jaksan silti puolustaa jopa intohimoista suhtautumista siihen.

Eikä muunlainen suhtautuminen olisi mahdollistakaan. Järkevästi ajatellen en voisi kuvitellakaan ryhtyväni suhteeseen jääkiekon kaltaisen väkivaltaisen paskiaisen kanssa. Kuitenkin ryhdyn, ja jään, koska kaipaan rajuja tunteita ja hekkumaa. Tarvitsen jonkinlaista uskon loikkaa vapautuakseni vakaasta harkinnasta lajin suhteen. Hyväksyn sen, että pidän jääkiekon seuraamisesta, vaikka siinä ei olekaan mitään järkeä.

Vanhan liiton kannattajat puhuvat joukkueistaan ja suhteestaan niihin usein vertatihkuvin, miehistä kunniakäsitystä henkivin sanakääntein. Joukkueen puolesta seisotaan viimeiseen mieheen, ihan kuin käytäisiin ikuista torjuntataistelua Kannaksen pusikoissa.

Varsinkin jääkiekon nationalistis-maskuliininen puoli, käytännössä siis lajin ydin, herättää kauneutta rakastavassa flanöörissä kauhua ja inhoa. Liikuntasosiologi ja akateeminen sekatyömies  Arto Tiihonen näkee väitöskirjassaan Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa. Oikeita miehiä — ja urheilijoita urheilun viimeisenä miehisyyden linnakkeena.

Urheilu on toimintaa, joka uusintaa ikiaikaisena pidettyä sukupuolten välistä työnjakoa. Miesten maailmaan kuuluvat ruumiillisuus, kilpailullisuus ja väkivalta. Miehet saapuivat monen muun irakilaisen tapaan Eurooppaan Turkin kautta.

Osa tuli Serbian ja Unkarin kautta. Sen ja Irakin epävakaan tilanteen miehet ovat ilmoittaneet maahanmuuttovirastolle syiksi, miksi he haluavat jäädä Suomeen. Hussein näyttää puhelimistaan tiedostoa, joka on otsikoitu nimellä "todistus homoseksuaalisuudesta". Miehet ovat pyytäneet Setan edustajilta ja suomalaisilta tutuiltaan lausuntoja, joiden avulla he toivovat pystyvänsä todistamaan seksuaalisen suuntautumisensa.

Vaikka miehet nauttivat vapaudestaan Suomessa, he ovat joutuneet kohtaamaan syrjintää muiden irakilaisten taholta esimerkiksi vastaanottokeskuksessa. Hän ei halunnut tulkata kaikkea kertomaani. Homoseksuaaleille tarkoitettuihin yökerhoihin he eivät aina pääse, sillä vastaanottokeskuksen henkilökortti ei käy virallisesta henkilöllisyystodistuksesta kaikissa paikoissa.

Pride-kulkueeseen ovat kuitenkin tervetulleita kaikki. Pridea miehet kuvailevat "upeaksi tapahtumaksi". Ensi viikolla edessä on paluu arkeen. Silloin Methaq odottaa kuulevansa, onko hänelle myönnetty turvapaikka. Miten homoseksuaalisuutensa voi todistaa jos tulee kulttuurista, jossa ei edes ole sanoja ja käsitteitä sille kun seksiasioista ei puhuta juuri ollenkaan muutenkaan.

Tuskin on toivoa turvapaikasta jos on vain jonkinlainen vaikeasti sanoitettava tuntemus erilaisuudesta. Ja toisaalta joku täysheteroksi itsensä tunteva, joka tuntee länsimaista kulttuuria paremmin voi hyvinkin sujuvasti rakentaa itselleen väliaikaisen homoidentiteetin varman turvapaikan toivossa. Mikäli asenteita halutaan muuttaa ja tasa-arvoa edistää maissa,joissa se on lapsen kengissä,ei pidä piiloutua vaan tuoda asiaa julki,esimerkiksi Pride kulkueena.

Suomessa siihen verrattuna tällaisia ei oikeastaan edes tarvita,vaan siellä,missä homous on vielä rikos ja tuomittavaa. Sallimalla eriarvoisuuden ei mikään muutu,vai onko edes yritetty muuttaa.

Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua. Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja.

Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä. Ohjeet javascriptin päälle kytkemiseen: Käytämme Alma Median sivustoilla evästeitä. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Alma Media voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua sisältöä, mainontaa ja säätietoja. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin. Irakilainen Methaq näki kotimaassaan, kun homo tapettiin — Pride-viikko on vuoden kohokohta miehille, jotka ovat tottuneet pysymään piilossa ja pelkäämään Irakilaiset Sajjad, Hussein, Zibar ja Methaq tulivat Suomeen kolme vuotta sitten.

Kolme vuotta Suomessa asuneille turvapaikanhakijoille pelkästään elämä Suomessa on syy juhlaan. Uskonto ja perinteet —Islam kieltää homoseksuaalisuuden, mutta negatiivinen suhtautuminen johtuu myös klaaniperinteistä, sanoo Etelä-Irakista Nasiryaasin kaupungista kotoisin oleva Zibar.

Tamperelainen Ismo Poutiainen on nyt Suomen homojen kasvot, ja hän heittää ensimmäisen haasteen omalle yhteisölleen: Paikalle saapuneesta ryhmästä osa tunsi Poutiaisen.

Silloin Methaq odottaa kuulevansa, onko hänelle myönnetty turvapaikka. Miten homoseksuaalisuutensa voi todistaa jos tulee kulttuurista, jossa ei edes ole sanoja ja käsitteitä sille kun seksiasioista ei puhuta juuri ollenkaan muutenkaan.

Tuskin on toivoa turvapaikasta jos on vain jonkinlainen vaikeasti sanoitettava tuntemus erilaisuudesta. Ja toisaalta joku täysheteroksi itsensä tunteva, joka tuntee länsimaista kulttuuria paremmin voi hyvinkin sujuvasti rakentaa itselleen väliaikaisen homoidentiteetin varman turvapaikan toivossa. Mikäli asenteita halutaan muuttaa ja tasa-arvoa edistää maissa,joissa se on lapsen kengissä,ei pidä piiloutua vaan tuoda asiaa julki,esimerkiksi Pride kulkueena.

Suomessa siihen verrattuna tällaisia ei oikeastaan edes tarvita,vaan siellä,missä homous on vielä rikos ja tuomittavaa. Sallimalla eriarvoisuuden ei mikään muutu,vai onko edes yritetty muuttaa.

Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua. Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle.

Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä. Ohjeet javascriptin päälle kytkemiseen: Käytämme Alma Median sivustoilla evästeitä. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Alma Media voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua sisältöä, mainontaa ja säätietoja. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.

Irakilainen Methaq näki kotimaassaan, kun homo tapettiin — Pride-viikko on vuoden kohokohta miehille, jotka ovat tottuneet pysymään piilossa ja pelkäämään Irakilaiset Sajjad, Hussein, Zibar ja Methaq tulivat Suomeen kolme vuotta sitten.

Kolme vuotta Suomessa asuneille turvapaikanhakijoille pelkästään elämä Suomessa on syy juhlaan. Uskonto ja perinteet —Islam kieltää homoseksuaalisuuden, mutta negatiivinen suhtautuminen johtuu myös klaaniperinteistä, sanoo Etelä-Irakista Nasiryaasin kaupungista kotoisin oleva Zibar.

Tamperelainen Ismo Poutiainen on nyt Suomen homojen kasvot, ja hän heittää ensimmäisen haasteen omalle yhteisölleen: Paikalle saapuneesta ryhmästä osa tunsi Poutiaisen. Hän syntyi, kasvoi ja Kommentit 3 Nimetön Naisilla vielä hankalampaa. Ilmoita asiattomasta kommentista Naisilla vielä hankalampaa. Moderaattori tarkistaa viestin sisällön mahdollisimman pian. Juanita Mikäli asenteita halutaan muuttaa ja tasa-arvoa edistää maissa,joissa se on lapsen kengissä,ei pidä piiloutua vaan tuoda asiaa julki,esimerkiksi Pride kulkueena.

Ilmoita asiattomasta kommentista Mikäli asenteita halutaan muuttaa ja tasa-arvoa edistää maissa,joissa se on lapsen kengissä,ei pidä piiloutua vaan tuoda asiaa julki,esimerkiksi Pride kulkueena. Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi! Selaimesi Javascript ei ole päällä Sivusto tarvitsee toimiakseen Javascriptin.

Kytke javascript päälle selaimesi asetuksista ja yritä uudelleen. Selaimesi evästeet eivät ole päällä Sivusto tarvitsee toimiakseen evästeitä cookies.

Kytke evästeet päälle selaimesi asetuksista ja yritä uudelleen. Keskustelu24 Ryhmät Lesbo, gay, bi ja trans Gay. Siis arviolta, kuinka paljon suomalaisista on homoja? Tietysti vaihtelee paikkakunnittain, mut siis noin yleisesti.

Oisko Kuopiossa jotain kivaa poikaseuraa 16v pojalle? Mikä tää uus iskurin päivitys on?! Ilmoituksen tekeminen ja ilmoitukseen vastaaminen maksullista. Mistä nyt sitten saan nuore. Milloin oli ensimmäinen kertanne, kun harrastitte homoseksiä siis ihan minkälaista Oon 18 v , oon neitsyt ja mietityttää.

Haluaisin imeä isoa kullia autossa Hämeenlinnassa tänä iltana. Minkäverran siilinjärven alueella on v homoja? Onko homous sairaus vai mitä se on? Kaapissa oleva homo parikymppinen ihmettelee, että mistä nykyään ihmiset löytävät homoystäviä, homo-suv.

Kuulun niihin, jotka ovat lääpällään irstaisiin arabimiehiin. Siis mitä te ajattelette naisista? Ettekö tykkää naisten pyllyistä ja sukuelimestä ollenkaan?